Blogi

Mikä siinä mustassa viehättää?

15.11.2017

Musta tuntuu olevan aina vain muodissa. Erityisesti näin marraskuussa huomaa, kuinka kadulla kulkevat ihmiset melkeinpä sulautuvat maisemaan. Jostain syystä haluamme olla niin kovin huomaamattomia. Vuosi vuodelta harmaammaksi käyvä talvi ei saa kovinkaan monia meistä hakemaan energiaa väreistä, ainakaan pukeutumisen kautta. Vaatekaupat ja katukuva tarjoilevat pitkälti sitä samaa, ilmeisen turvalliseksi koettua väriskaalaa pukeutumiseemme. Mustaa ja harmaata tuntuu luonnon lisäksi olevan aivan kaikkialla.

 

Näiden perin värikkäiden vaatteiden keskellä arkea eläessäni olen monesti miettinyt, miksi näin oikein on. Musta on perinteisesti koettu turvalliseksi väriksi. Se on aina tyylikäs ja sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja jos nyt jotain väriä suomalainen pukeutumiseensa lisää, se olkoon korkeintaan jotain yksiväristä – punainen huivi vaikkapa. Toki musta väri on helppo yhdistää mihin muuhun väriin tahansa, sitä en kiellä. Ja myönnän kyllä, että itsellänikin on joskus niitä ”mustia” päiviä, jolloin haluaa vetäistä niskaansa sen kovin turvallisen mustan takin. Olla kuin kaikki muutkin, ja samalla ei kukaan. Sulautua joukkoon.

Onko musta meidän suojavärimme?

Ehkäpä kyse onkin biologiasta? Onhan eläimilläkin suojavärinsä. Hyönteisillä, linnuilla ja kaloilla on kullakin oma, lajille tyypillinen värityksensä. Tavoitteena on nimenomaan sulautua ympäristöön, onhan se elintärkeä keino hengissä selviytymiseen. Jos erotut liikaa ympäristöstäsi, sinut syödään. Syödyksi tulemista ei ihmisen tarvitse pelätä, mutta silti valtavirrasta poikkeava pukeutuminen koetaan erityistä rohkeutta vaativaksi. Onkohan huomatuksi tuleminen, massasta erottuminen, meidän aikamme vastine saaliiksi joutumiselle?

Monet muutkin nisäkkäät kuin ihmiset vaihtavat talviturkkinsa kesäisempään versioon valon lisääntyessä. Saman huomaa vaatekaupoissakin – kun kevät saapuu, suomalainenkin uskaltaa ja haluaa pukeutua värikkäästi. Kevään koittaessa ja valon lisääntyessä on helppo huomata, kuinka suomalaiset ikään kuin heräävät eloon pimeän talven jäljiltä. Ei tarvita enää mustaa ja harmaata suojaväriksi.

Entä jos erottaudun joukosta?

Eräs nainen ihastui kovasti värikkäisiin takkeihini. Hän kävi työhuoneellani sovittamassa takkeja useaan otteeseen, valitsi jo kankaitakin, punnitsi ja epäröi, mietti ja pähkäili. Kunnes esitti kysymyksen (lähinnä kai mietti ääneen): kannattaako tämän ikäisen enää erottua? En oikein osannut vastata tuohon kysymykseen, ja siitä syntyneestä ajatusten juoksusta tämä koko kirjoitus itse asiassa sai alkunsa. Niin, kannattaako ylipäätään erottua joukosta? Ja onko sillä mitään tekemistä iän kanssa?

Jos olet erilainen kuin muut, sinuun kiinnitetään huomiota – se on toki totta. Ihmiset saattavat jopa lausua ääneen mielipiteitä pukeutumisestasi. Jo ekaluokkalainen haluaa olla ”kuin muut”, sillä erilaisia ja valtavirrasta poikkeavalla tavalla pukeutuvia saatetaan helposti kiusata. Miksi?

Aikuisista monet taas päinvastoin ihailevat heitä, jotka uskaltavat pukeutua rohkeasti ja ilmentää persoonallisuuttaan omalla pukeutumisellaan. Ihailemme heidän rohkeuttaan. Moni värikkään Kongaamo-takin ostanut onkin kertonut minulle, kuinka aivan ventovieraat ihmiset tulevat yhtäkkiä juttelemaan heille. Kuinka epäsuomalaista! Ja niin kovin virkistävää!

Väreistä voimaa

Niin. Se rohkeus. Tokihan pukeutuminen näinkin värikkääseen takkiin kuin mitä päivittäin ompelen, vaatii enemmän rohkeutta kuin sen mustan peruspalttoon niskaansa vetäminen. Mutta asian voi kääntää myös toisin päin. Väreistä SAA voimaa ja rohkeutta, onhan olemassa sellainenkin määritelmä kuin voimaväri. Itse olen kokenut, että väreistä saa myös paljon energiaa. Esimerkiksi työhuoneeni oranssit verhot antavat minulle kunnon startin työpäivään. Varsinkin marraskuun räntäsateisena ja inhottavan pimeänä aamuna ne todellakin tuovat työhuoneeseen aurinkoista energiaa.

 

Haluaisitko sinäkin taistella arjen harmautta vastaan? Olet lämpimästi tervetullut Tampereen Kädentaidot- messuille 17.-19.11.2017 Kongaamon osastolle E219.

Jätä kommentti

Löydetty tyhjä takki

30.1.2017

Muistan miettineeni viime kesänä syksyn kalenteria katsoessani, että kunhan vain tästä syksystä jotenkin selviän….  Kun loppuvuoden tapahtumat olivat Tampereen Kädentaitomessujen jälkeen viimein paketissa, huomasin vasta kunnolla, kuinka tyhjäksi oma takkini olikaan päässyt.

Viime vuosi oli melkoinen. Yrityksen nimen vaihdos kaikkine kommervenkkeineen, hurjasti työtä nettikaupan rakentamisessa ja koko yrityksen brändäys uusinen tuotekuvineen, esitteineen jne jne. Yrittäjähistoriani täysin kalenteri messu-ja myyjäistapahtumia.  Ja kaiken tämän päälle Yrittäjän ammattitutkinnon suorittaminen, jonka viimeisiä tehtäviä tuli tehtyä Seinäjoen kädentaitomessujen aikaan yötöinä . Niin. Ja se oma henkilökohtainen elämäkin vielä elettävänä siellä jossain välissä.

Kesäloma kutistui pieniin pätkiin,  kun vastaan tuli sen verran loistavia tilaisuuksia, joista ei vain voinut kieltäytyä.  Tulipahan ainakin opittua niistä pienistäkin hetkistä nauttimista. Eivätkä yhtään hullumpia hetkiä olleetkaan…

Miniloma Kalajoen hiekkasärkillä ja täydellinen auringonlasku

 

Mutta vaikka työ on kuinka mukavaa tahansa, se on kuitenkin työtä. Mielestäni elämään pitää kuitenkin mahtua muutakin. Yrittäjien keskuudessa on pitkään ollut normaalia se, että töitä tehdään 24/7, ja ylpeillään, että ”lomaa pidin viimeksi vuonna 2000 viikon verran”.  Ikään kuin oikeutuksen olemassaolollensa saisi sillä, että tekee aivan koko ajan jotain hyödyllistä. Ja mitä enemmän teet yksin, sitä parempi (muka). Kun sellaisessa ympäristössä olin aikani pyörinyt, aloin väkisinkin ihmettelemään, että miten nuo oikein jaksavat?

Mutta kuinka vapauttavaa olikaan lopulta huomata, että eivät tokikaan kaikki muutkaan aina jaksa. Yksi yrittäjäkollega toisensa jälkeen on uskaltanut ihan julkisesti sanoa, että jossain kohdin on ollut vaan pakko hidastaa. On opittava sanomaan ei, pyytämään apua ja delegoimaan, hallitsemaan omaa ajankäyttöään (se kaikkein vaikein osuus) – ja ennen kaikkea, pukemaan se happinaamari ensiksi itselleen, pidettävä huolta itsestään. Sillä se nyt vaan on niin, että yrityksen tärkein työkalu ja voimavara on yrittäjä itse. Jos yrittäjä pysähtyy, pian pysähtyy kaikki muukin.

 

”Suljet silmäsi ja hengität, kyllä kaikesta sä vielä selviät.” / Haloo Helsinki: Hulluuden Highway

 

Pitkä hiljaisuus somessa ei kuulemma yritykselle ole lainkaan hyvä juttu. Mutta joskus on vain pakko karsia ja keskittyä ihan vain oleellisimpaan. Tasata hetki hengitystä. Ompelukoneet ovat kuitenkin laulaneet koko ajan, ja Tampereen kädentaitomessujen huipentamaa syksyn ruuhkaa on purettu omin ja apuompelijan voimin vielä nyt tammikuussakin. Ja valmistakin on toki tullut – Facebookin kuvagalleriasta löydät paljon kuvia viime aikoina valmistuneista tilaustakeista.

 

Tykkääjätonni-arvonta

Ensimmäinen tykkääjätonni täynnä ❤

Ilo on ollut huomata, että viime vuoden uurastus ei ole ollut turhaa. Kylvetyt siemenet yrityksen toiminnan kehittämisessä ovat itäneet. Asiakkaat ovat löytäneet verkkokaupan, ja somehiljaisuudesta huolimatta uusia tykkääjiä on ropissut facesivuille niin, että ensimmäinen tuhatluku on täynnä (jonka kunniaksi Facebookin puolella on menossa pieni arvonta, käyhän kurkkaamassa! ).   Arvonta suoritettu!

Päällimmäinen ajatus tällä hetkellä on kiitollisuus. Kaikesta koetusta ja opitusta, huikeista kohtaamisista, ihanista asiakkaista – ja todella monesta muustakin asiasta. Tuo kiitollisuus kyllä ansaitsee ihan oman kirjoituksensa, joten siihen palaan seuraavalla kerralla!

 

Vuoden 2017 tapahtumakausi starttaa

Hetken hiljaiselon jälkeen on jälleen aika lähteä ulos työhuoneelta ihmisten ilmoille. Vuoden ensimmäinen myyntitapahtuma starttaa ihan pian. Muistathan Kongaamon yhteistyön Ripekon porukan kanssa? Personal Design Hat:n Marja-Leenan ja Risakon Heidin kanssa saavumme esittelemään tuotteitamme Helsinkiin Taito Shop Helskyyn 1.2.2017.  Me yrittäjät olemme paikalla klo 10-17 (herkkutarjoilun kera 😉 ) , mutta takit jäävät liikkeeseen myyntinäyttelyyn, joten varastovalmiita takkeja pääset sovittelemaan myöhemminkin koko helmikuun ajan.


Tällaisissa merkeissä on Kongaamon vuosi startannut. Kiitos että olet mukana matkalla!

Jätä kommentti